Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli tyttökoulun johtajatar Elisabeth Ingman, joka kuului “Kuopion naisintelligenssiin” yhdessä Minna Canthin, Elisabeth Steniuksen, Selma Backlundin ja Lydia Herckmanin kanssa. Nämä viisi kielitaitoista ja valveutunutta kuopiolaisnaista vaikuttivat kannanotoillaan, kirjoituksillaan ja toiminnallaan kieli-, koulu-, raittius- ja naisasiakeskusteluun, ei vain Kuopiossa vaan koko Suomessa.
Toiminta oli vauhdikasta ja monipuolista: yhdistyksessä kierrätettiin keräyslistoja, kehrättiin harmaata lankaa, kustannettiin tyttöjen sijoittumista Emmauskotiin Helsinkiin, kudottiin puuvillakangasta ja tehtiin käsitöitä. Vuonna 1908 perustettiin Rajalan Valkonauhakoti. Se oli pieni maatila kotieläimineen, johon sijoitettiin turvaa vailla olevia lapsia ja nuoria.
Kuopioon saatiin ensimmäinen naispoliisi vuonna 1912 yhdistyksen aloitteesta. Tehtävään tuli diakonitar Maria Mähönen. Kun Rajala jouduttiin lakkauttamaan sodan vuoksi, aloitettiin Yölähetys sekä perustettiin Yöpartiot naispoliisin avuksi.
Tärkeäksi palveluksi muodostui myös naisten työnvälitystoimiston pyörittäminen.1930-luvulla aloitettiin monta hanketta kuten toiminta naisvankien parissa, kotisisartoiminta ja salokylälähetit. Talvi- ja jatkosodan aikana yhdistys tuki evakkojen henkistä hyvinvointia. Yhdistyksellä on myös ollut opiskelijakoti, joka toimi vielä 2000-luvulla.
Vuosikymmenten saatossa ovat työmuodot vaihdelleet, mutta edelleen Kuopion Valkonauha toimii tämän ajan tarpeiden mukaisesti ohjenuoranaan valkonauhaliikkeen perusajatus, joka on kirjoitettuna Jeesuksen Kultaiseen sääntöön: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
